Toipumisia...

Täällä jaksellaan jo aika hyvin. Väinö-kissan turkki on viimeisen päälle takussa, ja sen selvittäminen vaatii vielä aikaa ja voimavaroja. Väinö onkin saanut ikioman partakoneen ja suorastaan kehrää kun sitä käytetään. Kilpirauhastoiminnan korjaantumisen myötä turkin kunnon pitäisikin lähteä paranemaan ja takkujen poistumisen myötä olon pitäisi lähteä helpottamaan.

Pienenä työtapaturmana, kuten varmaan huomaatte, toisen puolen viikset ottivat hieman osumaa... Väinön oli aivan pakko kääntää päätään kun selän paakkuja ajettiin. Ja lopputulos näkyy. Lämpimänähän kissa onneksi pysyy patterin vieressä nukkuessa.

Itselläkin ollut hieman toipumista. Sormien nivelet tuntuvat ajoittain kuin sementtiin valetuilta. Syy on täysin omani, sillä löysin Kalastajan Vaimo blogista ohjeen kerrassaan supersuloiseen syysmyssyyn. Käytin itse talvioravan väristä lankaa ja olen neulonut sormeni tohjoksi. Ei sille mitään voi, halusin vain myssyni mahdollisimman pian valmiiksi....

Pieni pelko sydämessä...

Lenkkeilyt jatkuvat hyvässä vauhdissa. Olen saanut innostettua ystäviänikin juoksemaan zombeja karkuun... ainakin niin kauan kun kelit sallivat. Loppuviikon lenkkeilyt ovat vaarassa jäädä sillä huomenna on päivä, jota olen pelännyt viikkoja.

Nimittäin huomenna rakas vanhukseni, Väinö pääsee leikkaukseen. Väinöltä leikataan suurentunut kilpirauhanen, joka on jo kuukausia aiheuttanut kiusaa ja aiheuttanut eräänkin väittelyn lääkkeiden syömisessä ja tablettien piilotuksessa. Väinö on onneksi kiltti, joten olen selvinnyt vain muutamalla naarmulla. Huomenna saan sitten tietää enemmän, ja toivon todella että kissavanhukseni selviää leikkauksesta hyvin. Kuulemma eläinlääkäri on Turun paras, joten toivo elää. Lapsenvahtia tarvitaankin sitten loppuviikko, sillä nukutuksesta toipuessa Väinö luulee olevansa maailman valtias ja haluaa kiivetä   kämpän korkeimmalle kohdalle. Myös pikkukissa (joka on pyöristynyt ja kasvanut reippaasti) pitäisi pystyä pitämään pois haava-alueelta.

Ja sitten kuvia lopuista bolakoruista. Töissä todellakin kolmen bolakorun tarve =). Ylläolevan bolakorun saaja ilmoittikin jo, että pelkää lapsen kyllästyvän tiukun helinään- niin usein koru on ollut käytössä vatsan päällä roikkumassa.



Loppuun koru, jonka käyttäjää en ole tavannut ja uskon ettei hän koruista juurikaan perusta, mutta toivon todella että koru on mieluinen. Korun käyttäjä on hoitaja, joka on minua paljon opettanut ja jota olen koko urani ihaillut suuresti. Toivonkin nyt ja aikanaan kaikille kolmen korun omistajille rauhallisia ja suloisia hetkiä perheen parissa =)

Valintoja osa 2

Vihdoin ja viimein se on edessä. Loma nimittäin. Tänään aamulla kävelin sairaalan ovesta ulos, ja seuraava työvuoro on vasta kolmen viikon päästä... Minulta kyseltiin kovasti mitä suunnittelin lomallani tekeväni. En oikeastaan sen ihmeempiä. Olivia oikeastaan kiteyttää ne keskeisimmät suunnitelmat...

Mitä kuvassa ei ihan näy, Olivia nukkuu muutaman helminauhan, pihtien ja vaijerien päällä. Täysin tyytyväisenä. Kuvassa näkyy myös kirja, joka on apuna uuden kameran kanssa ja parempiin kuviin pyrkiessä ja totutellessa.

Sofia's choice korusarja jatkuu. Edelleen pyöritään samoissa materiaaleissa. Kuvat otettu kyllä vähän unisella silmällä. 101- projektissa mennään numeroissa 74-78. Allaolevassa korussa mattaonyxia ja "lohikäärmeenmuna" akaatteja. Ihania materiaaleja jotka olin täysin unohtanut!



Välillä tuntuu että helpompi tehdä koruja jos saa jonkin teeman. Jos oma mielikuvitus tuntuu olevan ehtymässä joku pieni rajoite kuten väri, tyylisuunta tai materiaali saattaa antaa uusia ideoita ja usein toteutankin sitten samalta istumalta useammankin korusetin. Helpompi raijata materiaalejakin työhuoneen ja olohuoneen välillä. Miten niin pitäisi työskennellä työhuoneessa?

Ylläolevassa korvisparissa laavakiveä. Kivan oloinen materiaali. Niistäkin täysin unohtanut että minulta löytyi näitä kolikoita vielä kaapin pohjalta..... Alla lisää mattaonyxia...

Ja viimeinen pari joka täydentää Sofia's choice sarjan. Hieman lisää riipuksia. Näistä viimeisistä onnistuin leikkaamaan aluksi väärän lenkin irti. Katsoin Dr Who:n jaksoja ja taisi keskittyminen olla hieman muualla... Onneksi löytyi yksi ylimääräinen niin sain vielä symmetrisen parin tehtyä.

Avaimet uuteen alkuun

Edellinen juttusarjani jäi kesken uskollisen pienen tietokoneeni vetäessä viimeisiä henkäyksiään. Netin selaaminen kävi jotenkin, mutta kuvien käsittely ja pyörittäminen alkoi muodostua mahdottomaksi. Tietokone meni vaihtoon, tosin samalla meni käyttöjärjestelmä, kuvankäsittelyohjelmat ja oikeastaan kaikki muu mihin on tottunut, joten tietokonetta käyttäessä saa olla hereillä. Pelkään jokainen hetki että painan yhtä tai kahta väärää näppäintä, ja tietokone jakaa kaiken sisältönsä sosiaaliseen mediaan kuuluttaen kaikille kuinka kömpelö oikeastaan olenkaan.
Ehkä muutamien päivien kuluessa saan tämänkin sujumaan. Sitä ennen vaihteeksi avainnauhoja. Tein näitä muutaman tuttuni pyynnöstä. Yksi löysi jo uuteen kotiinsa, ennen kuvaa. Loput jäivät sopivaksi harjoittelumateriaaliksi kuvankäsittelyohjelman kanssa.


Loppuun kuva söpöläisestä, joka on vallan kasvanut isoksi. Kuten ilmeestä näkee, hänestä on tullut

itsetietoinen nuori nainen.  Päälle vuoden vanhana hän rakastaa seurata asunnon siivousta, ja pitää hyvää vahtia että tavarat ovat paikallaan. Epäjärjestys pyritään peittämään mahdollisuuksien mukaan. Rapsutuksia otetaan vastaan silloin tällöin, kunhan turkki ei mene sekaisin. 

Aina myöhässä...

Tapani mukaan aina myöhässä näiden asioiden kanssa. Ystävälläni oli syntymäpäivät jo toista...kolmatta? kuukautta sitten, ja lahja majailee edelleen nurkissani. Ideana oli kerrassaan loistava, eli olen ehtinyt jo vaahtoamaan, mutten ole saanut aikaiseksi antaa. Ajattelin pistää kuvan jo näytille ;) jos saisin aikaiseksi houkuteltua kahvitapaamisen. Kuva on varsin onneton, olen lainakoneella leikkimässä ja kuvankäsittelyohjelmia ei tällä hetkellä vielä ole. Miniläppärini alkoi pihistä viimeisiään, joten pelastustoimenpiteenä yritin hoitaa kolmen vuoden ummetusta ajamalla käyttöjärjestelmää uusiksi. Päivityksiä yms on kertynyt rästiin, joten saa nähdä kuinka käy....



 Mutta takaisin aiheeseen, eli koruihin. Meillä ystäväni kanssa on yhteinen harrastus erilaisiin peleihin. Pelaamme monenmoisilla pelikoneilla (ei kylläkään muistaakseeni kertaakaan yhdessä...) joten joskus keväällä kun tein itselleni korvikset, ajattelin muistaa ystävääni teemaan sopivalla kaulakorulla. Korun nimi on sopivasti Get Smaller.

Pihanhoito etenee vaihtelevasti, tulppaaneja olen saanut kasvamaan ja saniaiset heräsivät oikeastaan yhdessä yössä. Nyt haaveilen suunnatomasti rikkaruohoraudasta, jolla pääsisin eroon voikukista....
Pihassa tapahtuvaa heräämistä on suunnattoman koukuttava katsella, on aina pakko päästä piipahtamaan, ihmettelemään ja tunnustelemaan heräävää kevättä. Tänään (ikkunan takaa) havaitsin, etten ollut yksin. Pihalla oli jonkinasteinen hamsterinnäköinen ylisöpö otus syömässä. Tiedän, että saattaa olla haitallinen, mutta ruokaahan sekin vain vailla. Yritin innostaa kissojakin.... todellisen saalistajan vaistojen mukaisesti tuijottivat vain minua voileipineni, oikean saaliseläimen sijaan.

Sain myös vihdoin ja viimein siivottua työpöytääni. Voisin siirtää koruilut jossain vaiheessa olohuonetta sekoittamasta sinne minne kuuluvatkin. (Paha tapa näpertää kaikkialla muualla, kuin siellä missä on varattu asiaankuuluva tila). Tapansa mukaan nyt jo 14v täyttänyt kissaherra Väinö tuli toimimaan aarteenvartijana.... valmiina pyyhkäisemään pöydän sisältö lattialle ja kerjäämään rapsutuksia...

Tuliaisia helmitapaamisesta...

Niin paljon hyviä sohvailukelejä dvd:n ääressä- niin huono valo kuvata. Muutama viikko sitten olin helmitapaamisessa. Oli mukava nähdä vanhoja, sekä muutamia uusia tuttuja. Ympäristö oli mitä loistavin- Punainen Kivi niminen korutarvikeliike. Eikä varmaan tarvitse kahdesti mainita, mukaani lähti kaikenlaista pientä.

Liikkeestä löytyi kertakaikkisen ihana sudenkorentoriipus. En yleensä pidä ötököistä, hyönteisistä mutta riipus hurmasi minut olemuksellaan täysin. Vaikka useimmat minua kokeneemmat helmikonkarit ovat luovuttaneet tai vähentäneet lankatöitä ja kieputteluja hopean hinnan noustessa, en anna sen lannistaa. Kirkas hopean väri ei riipuksen kanssa kuitenkaan, joten jatkoin kokeiluja hopeoidun kuparilangan patinoimisessa. Olen kehittänyt oman yhdistelmäni, jäljestä ei tule lähimainkaan tasaista, mutta väri on omalla tapaa kaunis. Kuvat eivät onnistu lähimainkaan osoittamaan tumman hopean ja hopean sävyjä joita patinointi saa esiin.



'

Koru sai ensi-iltansa kaulassani päivänä, jolloin ystäväni ja kollegani meni naimisiin, lähipiirissä kaksi ihmistä juhli yhteisen elämän alkua sormusten vaihdolla ja kihlajaiskahvilla ja toinen ystäväni, kollegani juhli elämänsä vuosien kulkua uudelle kymmenelle. Yövuorojen jäljiltä raskas, mutta niin ihana päivä.




Kaupasta lähti muitakin tuliaisia, jotka meinasivat päätyä parempiin suihin. Pikkuinen tiitiäinen eli Olivia innostui vahtimaan lakupussia ja retuutti sitä perässään. Aikansa sai jahdata, mutta lakut päätyivät oikeisin suihin ja kissat saivat kissannameja. Pikkukissa ei ole enää niin pieni kylläkään..... ja tulee Väinön kanssa jotenkin toimeen (leikkiä, hellittelyjä mutta myös nahisteluja)

Pienten tassujen töminää

Seuraava postaus sisältää kissahehkutusta- olette varoitettuja.

 

Kesä on ollut kiireistä aikaa, vaikka kesäloma on vielä alkumetreillä. Sain vihdoin ja viimein hankituksi työhuoneen, vaikka siihen sisältyykin myös puutarhahoitoa (takapihalta löytyy oikein kelpo ruskea sammalikko). Lisäksi sain vihdoin ja viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveeni (josta olen työkavereitani jo kiusannut pakahtumiseen asti. Väinö sai kaverin.

 Kissaneito polveutuu jalosukuisista ;) siperiankissoista ja sai nimen Olivia. Hänet käytiin hakemassa Helsingistä eräänä anivarhaisena kesäaamuna... Pienenpienen moottorin kehräykset sai kuulla jo autossa.

 Väinö alkaa jo tulla nuoren neitosen kanssa toimeen. Hellii, hoivaa ja kurittaa suurella rakkaudella.

Neiti alkaa olla määrätietoinen, utelias ja kekseliäs. Hän uskaltaa jo ilmaista mielipiteensä (pienin vinkasuin). Väinöön verrattuna hän on kääpiö, vaikkakin korvat ja tassut lupaavat toista kunnonkokoista kissaa. Minikoirat vaviskaa ;)

Kadonneen vesikupin metsästys

Kissanomistajan riemua. Vanhakin kissa oppii uusia temppuja, ja omistajan suureksi riemuksi opettelee näitä temppuja lähes päivittäin. Uusimpina temppuina kenkien pissaamisen (pissapaikasta erehtyminen kuuluu kevään bravuureihin, rakastettava tapa helteellä) lisäksi on vesikupin kadottaminen. Vettähän ei voi juoda vesikupista vaan sitä on metsästettävä kukkien kastelukannusta, tiskienpesualtaasta sekä suihkun lattiaa nuollen. Uusimpana tietenkin saunan lauteille kiipeäminen ja veden lipittäminen löylykauhasta, kunnes heitettävää ei enää ole.

Kuvittelin taas kerran olevani huono emo ja valittelin asiaa töissä kollegakissanomistajien kesken. Onneksi yksi osasi valistaa kissan inhoavan juomista ruokakipon läheisyydestä ja nyt on uusi kippo löytänyt tiensä pesukoneen viereen.... vielä kun oppisi valitsemaan hiekkalaatikon nahkakenkien sijaan...

Tästä huolimatta rakkaus kissoihin säilyy, hieman harmittomammassa muodossa:


Korvisprojekti 40/101 (julkaistu eri järjestyksessä kuin flickr)

Multitasking

Lieneekö perin naisellinen piirre haluta tehdä mahdollisimman montaa asiaa tehokkaasti samaan aikaan. Hyvä yritys nytkin. Istun keittiön pöydän ääressä, yrittäen karamellisoida sipuleita (kinkkujuustopiiraaseen), tiskit on likoamassa ja veljen kanssa sotapeli käynnissä.

Kotikylän reissu pitkästä aikaa takana. Vierailut tulevat kerta kerralta vain kalliimmiksi, sillä löydämme äitiharakan kanssa yhä upeampia sisustusliikkeitä. Viimeisin löytö on White on White, joka sijaitsee pääkaupungin lisäksi myös meikäläisen piskuisessa kotikylässä. Melkein kiljuin riemusta löytäessäni liikkeen. (Oikeastaan etsin pankkiautomaattia matkalla Pentikin tehtaanmyymäläään). Mukaan tarttuikin ihastuttava kissanruokakuppi. Lieneekö Väinö ihastunut muuhun kuin pohjan "refill please" tekstiin, mutta ratkaisu tuntui tyylikkäämmältä kuin iänkaikkisen vanha kukkalautanen.

FMG:n kimpan kotiuduttua olen innostunut tekemään hieman poikkeavampia kierteisiä lenkkejä... näistä tulee aika vinhoja (ja yllättävän kevyitä korviksia). Korvisparit 38,39/101.

My preciousss....

Hetken hengähdystauko töistä. Elipä yksi vapaapäivä. Vappu vapaa, eli ehkä jaksan vielä muutamat työvuorot. Parvekkeelle en ole löytänyt vielä mitään kivaa, joten olen lueskellu vilttien ja lampaantaljan päällä. Jyskissä oli kyllä kivanoloisia aurinkotuoleja. Väinö taassen löysi uuden kehittävän ohjelman, ikäiselleen herrasmieskissalle sopivan. Tunnistaako kukaan? Ja epäilijöille todistetta. Kissa tosiaan istuu pitkiäkin aikoja tv:n ääressä. Ilmeisesti tuo pingviini kiinnostaa enemmän kuin nainen....

Jälleen kuukauden Helmettihaaste selvitetty. Ja niille ihmettelijöille, jotka ovat miettineet mielenterveyttäni.... omituisten sanojen yhdistäminen koruun kuuluu tehtävään. Löysin rivin valööri- eri tummuusasteita korukivissä, varpaat sekä vitamiini. Vitamiini vaatii selvittelyä. Eri vitamiinien kirjaimet siis löytyvät korusta on A(metisti), B(ag), C(lock), D(aisy), E(rityinen), K(issa). ehkä hieman keksittyä. Ja koruhan on työkaverini tilauskoru. Tämä on taas niitä tilaustöitä joista on hyvin vaikea luopua, olen tykästynyt tähän koruun kovin itsekin, vaikken oikein ranteessa osaa mitään pitää. On toinen kellotaulu kyllä, ja kun tilaustöitä saanut selvitettyä...ehkä hulluttelen itsekin romanttisen tarinan ja viehättävän korun ympärillä. Koruthan kertovat vaikka minkälaisia tarinoita kun vain osaa kuunnella.


Kävin tänään postissa pyöräilemässä. Meikäläisen pyöräilytaidolla ja suuntavaistolla se oli suuri saavutus! Matkaahan ei tullut kuin muutama kilometri, mutta silti haasteellista ja vaappuvaa menoa. Ilma oli onneksi kaunis ja pääsin tutustumaan ympäristöön. Viimeisen mäen jälkeen alkoi kyllä joko allergialääkkeen tai liikunnan puutteesta henkeä ahdistamaan sen verran, että jätin pyöräilyn ja talutin loppumatkan. Hauska matka oli silti. Ja löysin tuleville vapaapäiville tekemistä... ja postistahan hain uuden kahvikupin työpaikalle.Olen tehnyt aamuvuoroja sen verran, että ajattelin että kollegoita on hyvä varoitella.... Kirja on Gerritsenin vanhempaa tuotantoa, ei siis varsinainen sairaaladekkari. Mutta ajattelin kokeilla jos olis luettava

Mä taivasalla tanssin....

Nyt on sitten kaikki alepäivät 3+1 aina skanssiaisiin takana ja lompakko huutaa hallelujaa. Parhaita löytöjä lienee Diorin Incognito-paletti (sorrun näihin aina :P) ja shiatsuhierova tuoli... Nyt vielä kun saisi viikonlopun aikana asiat johonkin järjestykseen ja tavarat paikalle.

Löysin myös ihania Maison-Belle pesuaineita. Ne saattavat tulla kovaankin käyttöön, sillä pitäisi tänään ottaa kisa Cooperin- testissä. Häviäjä pesee meidän talouden tiskit seuraava 14päivää. En tiedä, mitä ideaa on lähteä ottamaan kisaa miespuolisen henkilön kanssa, mutta toivon, että tietokoneella puuhaaminen on hidastanut nörtin tahtia :D

Helmetin Kaipaus- teemaan valmistui se kaikista perinteisin ratkaisu. Vastaavia hopealaattakoruja on ollut esimerkiksi Rillalla ja Helmetin Outilla. Omaan tulkintaani ajatus lähti, kun kuunneltiin Tapio Rautavaaran levyä, tämän kuolinpäivänä. Haaveilin tekstistä sormuksessa, insinööri tähän järkevänä miehenä totesi tekstin olevan liian pitkä. En halunnut luovuttaa aivan niin helpolla:



Laattaa en suinkaan ole tehnyt itse, Helmetistä löytyi ihana ihminen: HennaK, joka taiteili loistavan tulkinnan kömpelöstä selityksestäni. Koru on ihanan jämerä ja persoonallinen. korvikset hieman hennommat ja klassisemmat. Ja koru tietenkin kuvaa sitä perinteisintä Kaipausta- sitä ikävää toisen ihmisen luo, mahdollisuutta turvata toiseen niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Ja aikaisemmin mainitusta juurten kasvattamisesta. Joskus sitä illan hämärässä raapustaa tekstinpätkää... joskus käy kertomassa kuinka paljon rakastaa työtään. Joskus saa mahdollisuuden jatkaa monen monta vuotta ihanien työkaverien kanssa (kiitos teille kannustuksesta). Ja eikun pullaa leipomaan ;)

Juuria

Mitä voi tehdä vapaapäivänä. Sinä Ainoana viikon aikana. Voi ottaa imurin ja hengityssuojaimen käyttöön ja suursiivota olohuoneen. Voi tutkia niitä kirjoja jotka on hankkinut kirjakaupasta, tai kirjastosta (palauttaa ne vanhat ja maksaa kirjaston käyttömaksuja), voi katsoa kun tv:llä voi pelata pallopelejä.....(ja voi yrittää auttaa tassunpäällä siivousrätin kanssa, maata kirjan päällä tai yrittää auttaa palloa, ettei se putoa tv:n alareunasta..)

Vapaapäivänsä voi myös käyttää koruja tehden, tietenkin. Työkavereilta taas korutilausta, joten niiden ideointia... Tämän korun tilasi ihana ihminen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain, ja joka pystyy rautaisesta tietotaidostaan jakamaan järkeilykykyä myös työuraansa alottavalle. Ajattelin, että hänen tilauskoruunsa sopii sodaliitti, sillä sodaliitin pitäisi tasapainottaa mieltä ja herkistää vaistoja. Sodaliitti on myös täydellinen jokapäivän arkikoruun, ja swarovskit tuovat blingiä kyllä juhlaankin...

Vapaapäivinä ja työpäivinäkin voi joutua tekemään päätöksiä, niitä jotka laittavat versomaan juuria. Niitä rönsyileviä, jotka löytävät paikkansa kuin vahingossa. (Ei sitä Tuiskun biisiä...) Sitä on vaan palava halu, tehdä päätöksiä, puolihuolimattomasti, hätiköiden... päätöksiä jotka kasvattavat juuria. Sitä, miten pitkälle juuret yltävät ja kuinka vahvaksi ne muodostuvat aika näyttää... Ehkä se on se 25:n ikävuoden kriisi ;) vaikka minusta, ainakin vielä vanheneminen on kivaa. Loppuun vielä parempi kuva korusta...

On aamu...

Kaupunki vielä uinuu, kuu jossain mailleen painuu, yön usva hiljaa leijuu pois... Jep hyvin arvasitte. Jatkoin tällä yötyö-linjalla. Jälleen singahtaen aamuvuorosta yövuoroon. Yövuoroissa on mukava olla, rästitöitä pinoutuu vaan vapaille vino pino väsymyksen ja vääristyneen sisäisen kellon takia. Tänäänkin sain itseni juuri ja juuri yhdeksi kammettua ylös sängystä, ja kotiyö takana. En kyllä ole ainoa jota aamuisin vähän väsyttää... Väinö ei viitsinyt sängystä paljoa heräillä vaikka petasin sängyn, suoristin lakanat ja heitin koristetyynyjä päälle... Nyt päivitellään blogia ja tehdään rästitöitä yhdessä, Väinö istua tapittaa sylissä antaen välillä lupsuvien silmäluomien välistä arvostavia silmäyksiä työlleni.

Tilauskoruja on syntynyt kiitettävään tahtiin ja niitä on jonossa kiitettävä määrä, kuvaaminen ja tietokoneelle päivittäminen hieman jumii. seuraavaa korua lähden yövuoroon näyttämään, että kelpaako omistajalleen. Materiaaleina hopea, lasi. Korun lukkoa, ja riipusta voi siirrellä, eli korusta saa monen pituista. Korun riipus olikin pirullinen kuvattava, se nimittäin heijastaa ympäristöstä kaiken.



Ps. osaisko joku neuvoa miten saan blogitekstin tunnisteet, tagit tonne sivuun näkyviin? Olen kiltisti tagittany tekstit kyllä, mutta en saa niitä näkyviin :D