Pages

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Vaaleanpunaisia kuvitelmia...

Välillä olen ystäväni kanssa käynyt ostoksilla keskustan helmiliikkeissä. Suuntaudun näihin helmiliikkeisiin useinkin keskustassa pyöriessäni, sillä helmien hiplaaminen on vaan terapeuttista. Ystäväni ovatkin tähän jo tottuneet ja ovat ilman näkyviä huokauksia omaksuneet ehdottamaan helmikauppoja shoppailureissuun.

Presenton reissulla rakastuin syvästi näihin.... makeanvede...simpukankuor.... ihaniin kiiltäviin möllyköihin. Kauniita kesäisiä värejä. Päätyivät koristamaan kaverin kaulaa kaulakorussa. Korua kuitenkin muokattiin siten, ettei kuvan vaaleanpunaista korua ole enää olemassa. Korumaailman vaaleanpunainen elefantti ;) Vaaleanpunaisia herkkuja, tilaustyö

maanantai 10. syyskuuta 2012

Muistoissani

Joskus kai jokaiselle blogin kirjoittajalle tulee hetkiä jolloin saa suoraa palautetta kuvien tason ollessa eri edeltäviin verrattuna  ja milloin epäillään ettei bloggaaja itse ole voinut ottaa kuvia (kuvien ollessa liian taidokkaita).  Kriittisen palautteen ottaa kyllä vastaan, perustelee ja pyrkii parantamaan tapojaan. Toki ainahan sitä toivoo, että etenkin jos tulee epäuskon ääniä omasta onnistumisesta, etteivät ne tulisi omalta äidiltä.... ( ;o) on se hyvä että on edes joku joka uskoo että vuosien varrella olisi jotain opittu).
*jälkihuomautus- kuvien tason parantuessa miniläppärin ruudulla tehdyt blogipohjanmuutukset aiheuttavat kirjoituksen tason romahtamisen. Ongelmia edelleen!

108 Tästä tapani mukaan suivaantuneena ajattelin kuvata ja laittaa kuvasarjan elämän estetiikasta ja kauniista puolista ja esitellä tapaani katsoa maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Tästä tavasta olen vuosien varrella saanut paljon palautetta, kuulemma kaatosateella kävellessä ei saisi olla onnellinen pohjavesikaivojen täyttymisestä.
094 (2)
Tapani katsoa maailmaa romanttisten vaaleanpunaisten silmälasien läpi olen vuosien varrella oppinut ihmiseltä jonka lasit ovat ruusunpunaisuudessaan omaa luokkaansa. Häntä kuunnellessani olen oppinut pysähtymään ja miettimään niitä hyviä asioita jokaisessa hetkessä. Toki itse jään optimistisuudessa vain kalpeaksi varjoksi ihmiselle, jolle toisen ihmisen kosketus ei ole koskaan liian kova, eikä uusi valkeneva päivä ole koskaan huono, vain erilainen. Toivon kuitenkin, että vuosien varrella olen edes jossain määrin oppinut näkemään elämän vaaleanpunaisen puolen, oli se sitten huulenheiton, ystävällisen hymyn ja kiitoksen tai kauniin muiston ansiosta.

Lepää rauhassa Pappa.


perjantai 7. syyskuuta 2012

Höyhenenkevyttä

Vietin aikaani keskustassa ystävääni odottaen ja satuin pyörähtämään Ur & Penn liikkeessä. Ehdin aikani silmäilemään koruja ja ihastuin ideaan höyhenestä riipuspohjan jatkeena. Kotiinpäästyäni oli pakko toteuttaa... Höyhenet ovat alunperin, ei aivan enkeliltä pudonneita, vaan kalastustarvikkeista napattuja. Saisikohan näillä kalaa... (älkää päästäkö minua akvaarioiden läheisyyteen).

Korvikset ovat sitten auttamattomasti jumittuneen projektin 45/101 :D


45/101

tiistai 4. syyskuuta 2012

Pienten tassujen töminää

Seuraava postaus sisältää kissahehkutusta- olette varoitettuja.
 
Kesä on ollut kiireistä aikaa, vaikka kesäloma on vielä alkumetreillä. Sain vihdoin ja viimein hankituksi työhuoneen, vaikka siihen sisältyykin myös puutarhahoitoa (takapihalta löytyy oikein kelpo ruskea sammalikko). Lisäksi sain vihdoin ja viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveeni (josta olen työkavereitani jo kiusannut pakahtumiseen asti. Väinö sai kaverin.

 Kissaneito polveutuu jalosukuisista ;) siperiankissoista ja sai nimen Olivia. Hänet käytiin hakemassa Helsingistä eräänä anivarhaisena kesäaamuna... Pienenpienen moottorin kehräykset sai kuulla jo autossa.
 Väinö alkaa jo tulla nuoren neitosen kanssa toimeen. Hellii, hoivaa ja kurittaa suurella rakkaudella.
Neiti alkaa olla määrätietoinen, utelias ja kekseliäs. Hän uskaltaa jo ilmaista mielipiteensä (pienin vinkasuin). Väinöön verrattuna hän on kääpiö, vaikkakin korvat ja tassut lupaavat toista kunnonkokoista kissaa. Minikoirat vaviskaa ;)