Blue Christmas ja päätös viimeinkin

Tänä vuonna muutaman ystäväni joulu oli aikalailla sinisävytteinen. Ystäväpiirissämme nimittäin seurataan BBC:n suosittua sarjaa Doctor Who.  Joulunalus pyhiä vietettiin mm. The Day Of The Doctor-jakson parissa. (Lievästi hämmennystä ja pohtimista siitä kyllä seurasi).  Ne päivät taisivat toistaiseksi olla ainoita jolloin täälläpäin on ollut lunta. Näissä tunnelmissa ystäväni saivatkin sitten joululahjaksi Dr. Who aiheisia tiskirättejä ja kaulakorun, missä ikioma pieni TARDIS.



Lisäksi, jos vihdoin ja viimeinkin. Saisin päätökseen vahingossa facebookissa aloittamani 101 korvakorua projektin. Näitä ei jäljellä liene moniakaan, vaan ovat majoittuneet pitkin poikin maailmaa, kuten kiertävillä korvakoruilla on tapana. Jollei muuta niin ainakin pariton määrä löytyy pesukoneesta. Vai olikohan se pelkästään sukkia.  Yritän tähän uutta Flickr:n ominaisuutta. Kuvaa pitäisi pystyä kelaamaan, jotta näkee eri korvakorut =). Osa otettu jo uudella makrolinssillä. Tarkkasilmäisimmät huomanevat, kuviin on livahtanut jouluvaloprojektini kuva, korvakorupareja onkin sitten siis 101+1.  (Kiitos Flickr:n sekoilujen, laitan tähän vain linkin) 
Linkin takaa siis koko 101+1 projekti, ja viimeiset korvakorukuvat!

Tervetulotoivotus uudelle vuodelle

Vuoden vaihtuessa, ja vuodenvaihteen kiireiden jäädessä taakse on aikaa istahtaa koneen ääreen ja päivitellä tännekin pikkuhiljaa tehtyjä joululahjoja. Näiden parissa istuttiin parhaimmillaan vielä yösydännä ja kirottiin armotonta neiti aikaa joka juoksi ja hyppi kolmiloikkaa karkuun tämän tontun kätösistä.

Seuraavassa pienoinen paketti, jonka vein hierojalleni. Hän on pitänyt käteni toimintakykyisinä jo toista vai peräti kolmatta vuotta. Vähän jännitin, mutta koru sai iloisen vastaanoton. Ja tontun saa tarvittaessa korurasiaan kesää nukkumaan.


Olen kai vuosia sitten tehnyt viimeksi lupaukset käsityö ja blogimaailman suhteen. Ehkä olisi aika yrittää luoda uusia lupauksia. Saa nähdä kuinka käy.

1. Pyrin kirjoittamaan blogiini säännöllisesti (ainakin useammin, yritän rikkoa viimevuoden kokonaismäärän).
2. Harjoittelen ja kehitän vanhoja tekniikoita (riipusten tekoa, massailua ja kieputtelua).
3. 101 korvakoruprojekti :D olisiko jo korkea aika saada päätökseen?
4. Esittelen rohkeammin myös muita askartelujani ja ideoitani.
5. Kehitän kuvaamistani, joulupukilta saamani makrolinssin avulla.
6. Vuonna 2014, piparkakkutalo, vihdoinkin?
7. Opettelen kutomaan muutakin kun perus sukkaa ja kaulahuivia
8. Pyrin jättämään yli-isoilla kudinpuikoilla kutomisen


Olisikohan siinä. Lisäksi pitäisi irroittaa zombiet ja lähteä yli kuukauden tauon jälkeen yrittelemään uudestaan josko lonkat kestäisivät juoksemista. Tällä kertaa rauhallisemmin. Ja jos samalla voisi heittää jäähyväiset joulusuklaille ja kinkulle... Hyvää alkavaa vuotta 2014 kaikille!

Joulunalusprojekteja...

Kuten lähelläni elävät ihmiset ovat saaneet huomata,  alan joulun aikaan käymään kierroksilla. Projekteja ja tehtävää haalitaan kahdelle kädelle ja vähän varpaille ja miksei kaverinkin varpaille.
Juoksuprojekti sujui hyvin. 150km tuli täyteen, kunnes liukkaiden kelien ja yötäpäivää jomottavan lonkan myötä pitää ottaa rauhallisemmin. Melkein maltan.



Koruja ja käsitöitä valmistunee toivottavasti ajoissa pukinkonttiin. Täpärälle menee, mutta on mennyt aiemminkin. Viimevuodesta yhtään viisastuneena, saan jännittää edelleen saapuvatko lahjat postiin ja saako tonttu toimitettua paketit ajoissa.  Toivon, että edes tänä vuonna saisin piparkakkutaloni onnistumaan. Aika näyttää senkin.

Olen usein yövuorossa jutellut ihanan työkaverini N. kanssa. Hänen kanssaan meillä on yhteistä into ja rakkaus pöllöihin ja jouluun. Ja voi niitä ihanuuksia mitä näkyykään, kun nämä kaksi sanaa yhdistää Pinterestissä tai Googlessa.... Hänen kanssaan jutellessaan havaitsin, että minulla on niukasti kuvia jouluvalmisteluilta (tämän ajan ollessa niin kiireinen). Yritän viimein muuttaa tapani. Flickriin olen koonnut kansiota johon olen sanavihjeen mukaisesti kuvannut pienen askeleen jouluvalmisteluista ja odotuksista, samalla opetellen kamerankäyttöä. Toistaiseksi kuvani ovat melkein puhtaita vahinkoja, missä määrä korvaa laadun...

Tänään odottelin, toivoin lumentuloa ja pakkasia joten näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, ja käpertyä katsomaan Tuntematonta Sotilasta, jo varmaan kolmattakymmenettä kertaa ;)

Gingerbread FAIL

Tämä juttu oikeastaan piti kirjoittaa jo viimevuoden puolella, mutta ehkä sopii teemaan kirjoittaa näin myöhässä. Koneeni laturi päätti syödä itsensä sisältäpäin, ja sulattaa itsensä joten koneeni oli välipäivät ja vuodenvaihteen pois käytöstä. Tarkoitukseni on kirjoittaa ohjeita ensi vuotta varten kadonneesta käsityön ja taiteiden osa-alueesta nimittäin piparkakkutalon tekemisestä.

10 tapaa jättää piparkakku-ukot taivasalle jouluksi

1. Osta taikina pakkaseen jo marraskuun lopulla, paista osat viikkoa ennen joulua, vaivaudu rakentamaan piparkakkutalo vasta tapaninpäivänä.

2. Unohda, että piparkakkutalon muotit eivät ole mittasuhteissa ja, että seinät ja katto ovat eriparia.

3.Jätä osat paistamisen jälkeen pöydälle jäähtymään ja kuivettumaan. Suositeltavaa jättää kohtaan jossa alttiina satunnaisille iskulle ja murentumiselle.

4.  Leikkaa ja tasaa osat vasta kun osat ovat jäähtyneet päiväkausia.

5. Unohda minne olet varastoinut kuorrutemateriaalin ja talonkoristeet.

6. Polta kokoamiseen tarkoitettu sokerimassa perusteellisesti pohjaan.

7. Koristele talo vasta kokoamisen jälkeen, jolloin mikään koriste ei pysy seinässä.

8. Sotke vapaasti kaikkea ympäristössä.

9. Kuvaa piparkakkutalo mahdollisimman huonossa valaistuksessa.

10. Jätä piparkakkutalo kissojen nakerrettavaksi, siivoa oksennukset.

Ja viimeisenä, ekstrana. Tee sama uudestaan vuoden päästä ;)

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille!

Tapanin pöllö

Joulu vietetty rauhaisissa tunnelmissa perheen parissa. Suklaata on hamstrattu taas puoleksi vuodeksi (ja syöty maha kipeäksi tunnin välein).

Olin ilmeisesti vuoden aikana ilmaissut kiintymykseni tarustojen viisaaseen yöeläimeen (awwww se on Pöllö <3) kun joka toisesta joulupaketista jotain pöllöihin liittyvää ilmestyi.  Tämä suloinen ilmestys löytyi Muovitukusta kuusta koristamaan. Olen ollut ihmeissäni kun ainakin toistaiseksi pöllö sekä kuusi on saanut olla kissoilta rauhassa, ne kun ovat keskittyneet omiin joululahjoihinsa. Väinö sai kauhealta tuoksuvan kissayrttipussin, ja nuolee ja nuuhkii kuljettaen sitä pitkin kämppää (Väinön nukahtaessa Olivia hiipii varkaisiin, vie tyynyn pään alta). Olivia sai hiiriradan, missä hiiri juoksee kehää muutaman sekunnin pätkissä, ja taas pitää taukoa. Olivia istuu nenä kiinni radassa, tyytyväisenä että saanut pidettyä hiiren pienellä alueella eikä päässyt karkuun.

Tässä vaiheessa uskaltanee julkaista kuvia myös joululahjoista. Minulla oli mahdollisuus kuulla taas hyviä uutisia,sekä pääsin tekemään Bolaa. Bolakorut ovat haastavia. Periaatteessa väreillä pitäisi kunnioittaa pienen lapsen tuloa, mutta kaikille ei vaan pastellit sovi hyvin vaan tarvitaan voimakkaita värejä. Yritin löytää kompromissin. Koru kuvattu ihanassa telineessä, joka myöskin joululahja.

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet

Ja hiutaleiden lisäksi muutama korvakoru. Syyllistyin tänäkin vuonna ostamaan kivoja pieniä jouluisia riipuksia ja muokkaamaan niistä korvakoruja. Näistä riitti itselle useammaksikin päiväksi, sekä muutama työkavereille joulumieltä tuomaan. Korvistelineet hämäävät, pelkästään koukku on hopeaa. Täytyisi keksiä muita ripustusjuttuja, mutta kuljetusmuotona kätevä... Korvakorut 48-55/101 jos enää lasken oikein.

Posti tuo joulun

Tänä vuonna lisää ensimmäisen kerran kokeilin myös uutta kortteilutekniikkaa. Ei onneksi mennyt aivan viimeiseen päivään, sain lähtemään Papermanian tuoreimman joulumalliston mukaan tehdyt 3d kortit. Näitä väkerrettiin lattialla niin, että ylöspääseminen olikin jo hankalaa. Kuvaaminen se vasta hankalaa oli. Askartelu itsessään oli verrattaen helppoa ja mukavaa. Yksi joulun rituaaleista mistä pidän (ja mitä stressaan) suunnattomasti.

Korttien askartelun lisäksi päänvaivaa aiheuttanut yksi pakkasilmojen vinhoista ilmiöistä. Staattinen sähkö. Ajaa minut ja etenkin pikkukissan hulluksi. Emäntä kun on pukeutunut erilaisiin neuleisiin ja villasukkiin eikä tarvitse kun hieman koskettaa niin kipinöi ja kihelmöi pientä nenänpäätä ja viiksikarvoja myöten. Ja sitten juostaankin karkuun (mattoa pitkin aiheuttaen vielä lisää sähköiskuja). Kenelläkään hyviä käytännön neuvoja? Ei kai kissaa oikein voi huuhteluaineella tai hiuslakallakaan käsitellä :D

Jollei jouluna ole kuparilankaa....

Niin voi aina kysyä pukilta. Lisää kieputtelu- ja punontaharjoituksia. Nämä alkavat olla jo siedettävän näköiset. Malli on Anikó Sándorin ja löytyi Step by step wire jewelryn vol 8 issue 4 lehdestä. Olen vielä aika kaukana omien mallien luomisesta. Nämä eivät edes vaatineet laastareita sormiin. Lähtivät myöskin joululahjaksi tonttujen mukaan. Toivottavasti lahja on mieleinen. 47/101


Niin monena edeltävänä vuonna olen syyllistynyt tylsiin, tunaroituihin ja jesariteipillä teipattuihin pakettikyhäelmiin, että päätin kokeilla jotain uutta tänä vuonna. Perinteisten pakettien lisäksi hyödynsin Sinooperin 5e tarjouspaketista löytyneitä decoupage (miten kirjoitetaankaan)- välineitä sekä mm. kirpparilta löytyneitä servettejä. Tämä siis lahjapaketti. Myönnettäköön, kuva ei ole kovin jouluinen....

Tonttulakin punaista

Kieputteluharjoitukset jatkuvat edelleen. Malli on edelleen Jodi Bombardierin kirjasta Weave, wrap, coil. Päivä kieputtelussa meni, parit laastarit sormissa ja jälki on parhaimmillaankin vielä persoonallista. Koru meni lahjaksi ystävälle, joka on ollut aina ylpeänä tukemassa koruntekoharjoituksissani, ja aina ollut ensimmäisenä haluamassa kokeilujani (kunhan ovat punaisia). Korussa korallia, lasia, metallia ja pari swarovskin kristallia sävyssä siam. Ystävä kehui koruani uniikiksi. (Toivottavasti hyvässä, sillä onhan koru a4 paperista ja villalanganpätkäsäkin tulkittava uniikkina). Jännitin korua niin paljon, että annoin ystäväni kurkistaa pakettiin jo ennen joulua. Tunnustan.

 Useita pakkaspäiviä oli kulunut ennenkuin hahmotin, minulla olisi mahdollisuus tehdä jäälyhtyjä. En aivan muistanut miten niitä tehdään ja pari hajosi jäämurskana kylppärin lattialle kastellen villasukat. Sain jotain valmiiksikin asti. Huomioikaa taiteellinen kuvaus kengänjäljen kanssa :D

Tonttujen tuomaa

Työtoverini pyysi minua tekemään koruja lahjaksi. Tein aluksi korvakoruja (kuvat koneella jossain) ja sitten hän pyysi rannekorua. Minulla lieni jotain patoutumaa rannekoruista (en koe osaavani tehdä niitä) joten jäi jokin vaihde päälle ja koruja syntyi useampikin. Ainakin riittävästi kuvia. Keksin myös viimein talvikuviin valoapurin. Tiedättehän, Pelle Pelottomalla on se pikku-apulainen. Löysin viimein omani kirjahyllystä, ja yhteistyömme on ollut rakkautta ensi väläyksellä....


Korujen piti olla rauhoittavia, tyyntä mieltä tuovia ja kiireen keskellä ajattelemaan saavia. Joten valisimme kiviksi vuorikristallia, ametistia, sugliittia (Kiitos ihanan Punainen kivi myymälän pitäjän) ja ruusukvartsia. Jälleen kerran... koru ei taida olla aivan kuvauksenmukainen, mutta toivottavasti kelpaa
 .

 
Istuin sohvalla korun lopetettuani. Kivet eivät hiljenneet. Yllä sugliittia ja ametistia.
 
Sitten lasia ja ametisteja.
 
Kävin jo lumitöissäkin välillä. (Turhauttavaa hommaa kun lunta tulee täydeltä taivaalta). Kivet vaihtuivat mutta koruja riittää. Tässä laavaa ja lasia.

Sitten ametisteja ja vuorikristallia. (Ametisti on edelleen yksi lempikivistäni).
 


Ja loppuun vielä lasia. Kimaltavaa joulunodotusta kaikille!

Revontulten alla

Olen innostunut vääntämään jouluaiheisia korvakoruja toden teolla. Jotenkin värimaailma, riipukset ja kaikki ovat vaan lumoavia. Lunta edelleen kaivatessa innostuin talvisista lumiukkokorviksista. Nämä ovatkin keränneet paljon huomiota. Myös muutama muukin on kaivannut lumiukkoja ja lunta maisemiin.....Unohtamatta tietenkään aaton lumiukkopiirrettyä kauniine musiikkeineen. Tämäkin aatto menee tonttuna Tyksinmäellä.... kuitenkin syän joulumieltä täynnä.Korvikset ovat pari 32/101.


Seuraavat korvakorut, joista tulee mieleen revontulet menevät äitiharakan ystävälle, toiselle harakalle. Näistä tulee jotenkin mieleen revontulet. Värit ovat kauniit. Ja on aina ilo tehdä ihmiselle joka arvostaa kauniita koruja, sekä käsitöitä... 33/101

Asia on pih....paketti

Usein, jos tarvitsen jotain helmitarvikkeita heti, käyn pyörähtämässä parissa keskustan helmi ja askarteluliikkeessä. Hintansa puolesta kaupat eivät ole ihmeellisiä, vaan kaikkea pientä kivaa tarttuu aina matkaan. Nyt sorruin pieniin jouluisiin riipuksiin, joista syntyi valloittavia korviksia. Tässä korvikset 29-31/101 (Toivottavasti edelleen laskuissa mukana)

Ennen joulua ohjelmaan kuuluu myös lahjojen paketointia. Edeltävinä jouluina olen tästä saanut paljon palautetta. Eräänä vuonna isäpuoleni jopa paketoi lahjani uudelleen, kun ei paketointi miellyttänyt silmää (pakettini kuulemma kuuluisivat kiasmaan). Tänä vuonna panostin, ja hankin yhtenevät kauniit paperit, narut sekä leimailin pakettikortit joulukortteihin sopiviksi. Onhan se ihan kiva tunne kun myös paketit ovat kauniita. Ja sopivat kauniisti kuusen alle väliaikaissäilytykseen.

Blue Christmas

Joulun tunnelmia ja lahjoja jatkuu edelleen. Nyt olen vääntänyt viimein 101 korvakoruprojektiini jouluisia korvakoruja. Koska isompi helmitilaus luuraa jossain kiertäen Aasiaa ja kattiloissa olen keittänyt jotain muuta kuin korupiikkejä, olen kokeillut erilaisia vääntelytekniikoita. Olen yhden ihan kauniinkin löytänyt. Sinisen sävyissä edelleen. Nämä päätyneet lahjoiksi, ja lahjojen saajat ovat omansa jo "etkojouluissa" saaneet joten uskaltaa julkaista....27/101




Olen kotopuolessa käymässä ja tänään tänne satoi lumikerros... tiedän ettei säily kauaa, mutta maisema näytti illan hämärtyessä hetken niin kovin kauniilta... Kyllä jouluna kuuluu olla hieman lunta, vaikka vain kevyt kuorrutus joka valaisee... 28/101

Jouluna askarrellut myös kaikenlaista... erään iltapäivän istuin ja katsoin Wall-E:n ja värittelin ja askartelin joulukortteja. En lähetä monelle ihmiselle joulukorttia, kourallisen vain, mutta kivempi kun ei ole ihan samanlaisia kun kaikilla muilla vaan on vähän erilaista.... Olikin muisteleminen ennenkuin muistin miten lumihiutaleita leikataan...

Jouluvalmisteluja

Niinpä niin, häävalmisteluja ja kuvia ei ole vielä saanut purettua, kun on jo joulun kuvia vino pino (melkein 100) odottamassa käsittelyä ja blogiin pääsyä ja toinen samanmoinen odottamassa kuvausta. Juuri tässä äitiharakallekin selittelin, että työssäkäyvänä jouluaskartelijana.... aika käy monesti aika vähiin. Olen kuitenkin ehtinyt aika paljon saamaan aikaan myös tätä joulua odotellessa.

Tänä vuonna olen leiponut pipareita. Eräänä kohtalokkaana iltapäivänä kävelin keittiöliikkeen ohi, ja satuin löytämään kaikenlaista mukavaa. Ja huomatkaa, mustan kissan omistajalle... ei palanut peltikään ole este eikä hidaste.

Piparkakkutalo piti myös saada. Uudenvuodenjuhlintaan olen varannut oikeuden katsoa sarjoja, leffoja yms sohvanpohjilta ja pistää piparkakkutalo jälkiruuaksi :D (Saatan kyllä kehitellä jotain muutakin jälkiruokia. Muutama sulkaaherkku on kokeilematta, ja innostuin käyttämään tohoani korvakorujen sijaan sitruuna-tinjami paahtovanukkaaseen ja rakastuin täysin). Piparkakkutalo on ensimmäinen ei valmiina koristeltu vaan muoteilla tehty. Hieman vaatii harjoittelua. Ehkä ensi vuonna. En tiedä mihin olen hävittänyt kuvan piparkakkutalosta led-valoineen koottuna koristeeksi...ehkä vielä

Sitten käynyt hieman nolosti. Työkaverini pyysi minulta jouluksi kaulakorua. Reippaana tyttönä sen tein, ja olin viemässä pikkujouluihin. Häntä ei siellä näkynyt, joten koru jäi kassinpohjalle. Löysin sen tänään. Eli ei valitettavasti ehdi hänelle jouluksi. Koru on kyllä kaunis, joten täytyy korvat luimussa, anteeksipyydellen kysyä vieläkö kelpaisi....