Anonyymit helmijalkapohjat...

Tämä on teille kaikille, näpertelijöiden kanssa eläjille, jotka tiedätte miltä tuntuu kun pienenpieni helmenpoikanen porautuu syvälle kantapäähän....  Ette ole ainoita, teitä on kuultu. Rakas helmiharakkaveljeni nimittäin suunnittelee paraikaa järjestävänsä kokouksia missä kaikki saisivat purkaa tuntojaan, niistä aamuyön hetkistä, jolloin kadonnut korvakorukoukku löytyy kantapäästä, niistä lauantaisista siivouspäivistä jolloin lattiaa pestessä lasikuutio porautuu kiinni polvilumpioon ja niistä loputtoman turhista imuroinneista, jolloin imurin putkea pitkin kalistelee helmiemo poikasineen....

Myönnän, näpertelijän kanssa ajanviettäminen vaatii uhrautumista, loputonta myötätuntoa ja lehmänkaltaista kärsivällisyyttä. Lopputuloksesta ei aina voi mennä takuuseen...

Ja takaisin itse asiaan eli koruun. Korussa on muistaakseeni jadea ja larvikiittia, ja koru tulee lahjaksi lahjanantajalle. Näin käy välillä, eli teen korun ihmiselle joka antaa korun lahjaksi, korun vastaanottajaa en ole tavannut. Sitten ei kun jännittämään sopiiko koru ja onko mieleinen....



Ja kaikille teille, jotka suunnittelitte liittyvänne yllämainittuun kerhoon, toivotan kärsivällisyyttä... ja tarkkanäköisyyttä. Suosittelen myös tarkastamaan sohvan ennenkuin istutte alas ;)

Unchained Melody- wedding series 2

Kun innostuu jostain, niin sitä sitten seuraa enemmänkin. Nyt siis lisää kaasojen koruja. Kaasojen kädethän toimivat häissä tärkeässä asemassa. Kaasojen kädet kiertyvät mikrofonin ympärille, pitävät morsiuskimppua alttarilla, painavat kameran nappia vangiten tärkeät hetket, sekä ojentavat lohduttavan nenäliinan onnenkyyneleiden poispyyhkimiseen....


Kaasothan verhoutuivat häissä kauniiseen laivastonsiniseen, eri vivahteineen. Ennen häitä olikin aika lakata kynnet, kiinnittää kynsikoruja, leimata ja liimata kuvioita ja hieroa käsiin hyväntuoksuisia rasvoja, jotta kädet varmasti toimisivat suurena juhlapäivänä kuin piti.






Ja kaupunkilaiselle sininen väri ja maalaismaisema sisämaassa toivatkin muutamia yllätyksiä. Viikonloppu oli kylmempi kuin aikoihin (ensilumi satoi hääpäivänä), joten ainakin tämän kaason varpaat tuntuivat olevan siniset useaan otteeseen.

Yllätyksen toi myös maalaismaiseman pimeys illan koittaessa.... Kaupungissa ollessa on ehtinyt tottua katuvaloihin, sairaalan valoihin ja hälytysajoneuvojen vilkkuvaloihin... pihalla ei ole koskaan pimeää. Juhlapaikalle ulos astuessaan, sitä putosin pimeyden pehmeään syleilyyn ja vain hämmästyi. Sekä hiljaisuutta että pimeyttä....

Seuraavaksi yritän välillä pitää taukoa hääkoruista ja vähän jotain muutakin väliin ;)

Mikään ei onnistu kuten kohtuuttomuus....

Olen taas näinä aurinkoisina päivinä harjoitellut kohtuullisuuden jaloa taitoa. Eilen kävin ensin keskustassa kävelyllä, n 6km lenkin ja sitten otin toisen samanmoisen lenkin kaverin ja koiran kanssa sauvoilla. Yöllä selästä löytyi lihas, joka muistutteli olemassaolostaan vetämällä kramppiin ja tänään terve lonkka on hieman kolotellut. Tulee väkisinkin mieleen kissa Karvisen sanonta "urheile tai pysy terveenä".

Tänään olin veljeni kanssa ostoksilla. Aiheutamme varmasti suurta hilpeyttä pitkin maita ja mantuja... sillä sanansoitostamme kuulee kauas, siskon ja veljen hyväntahtoisen kinastelun....joka päättyy aina siihen että jommalla kummalla on SAV (aivojen verenkiertohäiriö, aiheuttaa erinäisiä oireita)ja vino pino muita aivojen toimintaa haittaavia neurologisia häiriöitä =P koulutus heijastuu puheenaiheisiin. Tältä reissulta mukaan tarttui erinäisiä tavaroita.... kuten aurinkotuoli, keittiöpyyhkeet ja monessa sisustusblogissa nähtyjä sisustuskukkia.

Puunasin parvekkeelta edellisen omistajan tupakantuhkia, ja jumiuduin lukemaan kirjaa. Kaukana kohtuudesta, sillä piti tietenkin saada selville murhaaja. Mutta... kuten jo äitiharakalle manasin. Taidan harakkojen lisäksi olla irlantilaisten kettujen sukua, sillä ihoni väri ei muutu kauniin kullanruskeaksi, vaan vaihtelee punaisen ja valkoisen välillä.... ainakaan en nukahtanut parvekkeelle. Ja lukemista onkin odottamassa peräti kolme tai neljä eri kirjaa. Kun vaan osaisi valita. Ja J.D Robbin Kuolema-sarjaan olen ihastunut niin paljon, etten malta pelkästään äänikirjoja vaan harkitsen ihan kirjojen tilaamista. Kun vaan paikat kestäisivät pään roikottamista. Mutta kohtuus on aika tylsä asia edelleen.

Seuraavassa "epäonnen" korut. Korut tilattiin jo tammikuussa, joulukuussa annetun lahjan mukaan. sitten korut vaan jäivät. Nyt korut ovat olleet iäisyyden valmiina, mutta eivät koskaan satu mukaan kun kyseinen henkilö joka tilasi, on töissä. Muistan aina vasta hänet nähdessäni, tai sitten on juuri se päivä kun tarvitsen eri laukkua töissä. Korut itsessään ovat ihanat. Ja suunnittelen vieväni ne töihin kaapiin odottamaan.

Tein neljän yön putken töissä. Yövuorot suurimmaksi osaksi tuntuvat mukavilta ja ainakin paremmin sujuvilta kuin aamuvuorot. Myönnän kyllä, että viimeisen jälkeen alkoi pää olla vähän jäässä(töissä jaksaa paremmin, kotona ei enää), mutta unien ja liikunnan jälkeen tuntuu että taas jaksaa jotain. Yövuorojen välissä työkaveri pyysi nähdä ylimääräisiä koruja. Sisustuspuuskassa olinkin siivonnut käyttökoruja vitriiniin ja telineisiin ja muutama oli jäänyt ylimääräiseksi. Tein kyllä tv:tä katsoessa yhden toiveiden mukaisenkin. Makeanvedenhelmiä ja sinistä. Korui päätyi äitienpäivälahjaksi, osoittamaan tuoreen mummin ylpeyttä. Kerrassaan suloista. (miten sattuikin tekstiin vähän toisenlaista juttua isoäideistä. Jättäkää huomiotta, pitäisi oppia katsomaan millaisella sivulla lähtee korujaan kuvamaan, eikä suoraan vaan sille tekstille mitä lukee)

Käsityömessujen satoa...

Yövuorosta selvitty, kotona käyty ja takaisin arkeen palaamassa satunnaisessa vuororykelmässä. Huomaa kyllä, ettei aamuvuoroissa ihan terävimmillään, ainakin siinä vaiheessa kun saa nukkua muutaman tunnin pidempään. kyllä aamukahvin jälkeen on vähän parempi olo.

Avec Sofien blogista löysin ihanan sitruunamarenkipiiraan reseptin, joka piti sitten kokeilla aamuvuoron ja yövuoron välissä. Muuten meni hyvin, mutta kun samaan aikaan yritti pukeutua, tiskata ja käydä suihkussa niin täyte pääsi hieman kärähtämään. Hyvin teki siltikin kauppansa, ja oli mukava mutustaa jotain makeaa potilaskiertojen välissä. Marenki peitti kätevästi pahimmat kärähtäneet kohdat, ja mielestäni sain marenkiin ihan kivan kiillon. Sattuneesta syystä en enää ehtinyt kuvaamaan piirasta uunista tulleena.

Käsityömessuilla oli ihana käydä ja sieltä tosiaankin löytyi kaikkea ihanaa ja ihmeellistä. Löysin kolme ihanaa kirjaa erilaisesta metallilangan vääntelytekniikoista. Ja vaikka hopean hinta on korkea, ja hopeoitu 0,6 lanka loppui jo muutama koru sitten oli aivan pakko kokeilla.Langan vääntely oli kivaa, ja sain paljon uusia ideoita mm. lukkoon. Käytännön harjoittelu on kyllä vielä kesken, tunnustan. Keskustelin kyllä rakkaan ystäväni kanssa askartelun huonoista puolista. Mitä seuraa kun nivelet ei kestä vaan sydän janoaa lisää.... Kohtuus on loppujen lopuksi aika tylsä asia.


Seuraavassa koru joka on syntynyt käsitymessujen löydöistä. Helmiliinan ihania mv-helmiä <3 ja riipus löytyi myös jostain.. (Papunen, auta! :D missä me....) Koru on toisinto omasta korustani, koska en ollut valmis luopumaan alkuperäisestä. Parikin työkaveria on vastaavan perään tiedustellut. Eiköhän päästä jotenkin sopuun.


Pääsin sitten vierailemaan Anian (linkki sivupalkissa) blogissakin. Näin erittäin kauniin korun Magsilla (linkki sivupalkissa), ja kommentoin siihen lyhyen runon muodossa. sekä koru, että runonpätkä päätyi Anialle. Jotenkin kaikki palaset loksahtivat kauniisti paikalleen.

Bingo, heureka ja mitä niitä nyt olikaan...

Ne lukijat jotka pitävät tätä ehdottomasti pelkästään korublogina, niin sopii sulkea silmänsä. Olen hairahdellut sisustuksen, askartelun ja vaikka minkä muunkin puolelle ja puuhaillut kaikennäköistä. Olen kierrellyt lähistön kirpputoreilla, ja löytänyt ihastuttavia puoteja ja putiikkeja täynnä vanhaa tavaraa. Vaikuttaisi siltä, että olen muuttanut aikalailla askartelijan taivaaseen.

Löysin myös kerrassaan hurmaavan pikkupuodin, missä myydään antiikkia, käsintehtyjä tavaroita ja ylipäätänsä kaikenlaista aarteita. Löysin mukaani vaikka mitä ihanaa. suosikkeinani tällä hetkellä löydöistä ovat kanelin ja suklaantuoksuiset käsisaippuat sekä ihana vanhantyylinen esiliina suklaakonvehdein koristeltuna. Nämä löydökset ovat kyllä innostaneet, ja voi olla että kokeilen erästä pikkuleipäreseptiä, jonka löysin blogimaailmassa seikkaillessani. Vieressä kuva, miten ihaniin paperikasseihin ostokset pakataan. Kasseissa on mukana kuva, ja pienenpieni runo. Sopii hyvin vaikka säilytyspussiksi huiveille....

Eilen illalla minulla välähti! Helmetissä on tämän vuoden puolella ollut korubingo, siis 9 sanaa joista voi valita 3 vaakaan, pystyyn tai vinoon ja onnistua toteuttamaan niistä koru. Nämä tehtävät ovat osoittautuneetkin yllättävän vaikeiksi, ja näitä ei noin vain kuitata valmiilla, kaapinpohjalla lojuvilla koruilla. Nyt sitten viimein keksin maaliskuun sanoista korun. Tässä siis mustaa, koruni on tehty miesjumalalle Merkuriukselle, jolla hatussa, sauvassa sekä kengissä on siivet. Koruni riipuksen on tehnyt Anu, jälleen helmisisko, joka haluaa hopeisin siivin suojella ystävää. Kiitos siitä! (enkä saksinut sohvaa, silkkipaitaa enkä edes kravattia koruni vuoksi.... Helmettiläiselle kun ei tunnetusti saa antaa saksia kouraan).


Loppuun ensimmäinen sisustusprojektini. Atk-tuolille läikkyi aikanaan kahvia (aamukahvi ja blogienluku vaan kuuluvat yhteen) ja sitä erilaisilla puhdistusaineilla puhdistaessani, sain vain aikaiseksi lisää tahroja... Kirpputorikierroksellani onnistuin löytämään aivan ihanaa kangasta parin euron hintaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Jälki ei ole kovin kummoinen, mutta parannusta edelliseen on havaittavissa. Ja kangasta jäi vielä sohvatyynyn päälliseksikin, kun vaan saan aikaiseksi kaivaa ompelukoneen....

Syksyn tuulet tuovat uutta....

Alkuun pitäisi keksiä aina jotain osuvaa, mutten koskaan onnistu. Syksyn tullessa kuulee aina sen saman tarinan, käperrytään villavällyihin ja sytytetään kynttilöitä. Villavällyt kelpaa, kynttilöitä ei uskalla kun Väinö kihartaa viiksensä, mutta syksy tuntuu silti omimmalta ajalta. Ei ole tukalan kuumaa, ja voi nauttia kaupungin kauniista valoista pimeässä.

Syksyn tullen onkin energiaa ja intoa kokeilla uusia asioita (jos ei aikaa). Tässä onkin juhlittu syntymäpäiviä uusia juttuja kokeilemalla. Vietimme viikonlopun kylpylässä. Erilaisia hoitoja tuli kokeiltua (hieronnan jäljiltä olin kuin halolla hakattu, se niistä joustonivelistä), turkkilaisessa saunassa istuttua ja kimaltavia kattokruunuja ihasteltua. Ulkoaltaassa oli ihana pulikoida ja jättikokoiset pyyhkeet ja pehmeät vuodevaatteet kun saisi kotiinkin. Muitakin asioita on tultu kokeiltua. Epätoivoinen yritelmä kortteilussa:

Vapaapäivät on menneet myös ihan tuttuja asioita puuhaillen. Oriflame-tilaukset ovat purettu, uutta mainossatsia pitäisi pistää kehiin. Tilauskoruja syntyy myös tasaiseen tahtiin ja siivotakin pitää. Vapaat pitää onnistua ajottamaan tehokkaalla toiminnalla. Onneksi suurin osa on kuitenkin mieleistä. Tänään aamulla sain tehtyä tilauskorun, parin aiemmin esitetylle kissakorulle. Nyt vaaleanpunaisena. Korut menevät ystävyksille, toivottavasti kelpaavat. Olen käyttänyt ennätysmäärän hopealankaa näihin muruihin....