Eläimellistä menoa...

Kaikenlaisia eläimiä sitä aina välillä näkee, jopa täällä Turun keskustassa. Pöllöjä näkee tietenkin, muualla kuin peilissä. Viimeaikoina tuo jalo eläin on seikkaillut koruissa, kankaissa sekä erilaisissa asusteissa niin pitkälle kuin silmä kantaa. En voi sille mitään, viehtymys olentoon säilyy omallakin kohdalla, tulee aina mieleen kissani pyöreät silmät ja pyörivät päät. Joten vielä kerran pöllökoru. Tälläkertaa ei korvakoruja vaan kaulakoru Let's Owl:

Eläimiä Turun keskustassa näkee toki enemmänkin. Olin pari päivää sitten sairaalan nurkilla kävelemässä sauvoineni kun näin rusakon pinkovan kovaa vauhtia eteenpäin. Citykaneja täällä kyllä näkee, vaan tällä pupullapa oli kettu perässä.... Jännä juttu kerrassaan

Kiemur...kieputtelen innoissani

Aina välillä sitä kaipaa vaihtelua omaan koruiluunsa. Välillä haluaa etsiä uusia tekniikoita kokeiluun, mikä minun tapauksessani on hyvinkin helppoa. Yleisemmin käytän koruissani perustekniikoita, kierteisiä lenkkejä sekä perus pujottelua. Nyt kuitenkin innostuin kirppistelemään Helmetin Piiskulta muutaman kieputtelu (wire jewelry) lehden. Olen tästä aiheesta ennenkin ostanut kirjoja, ja hetkittäin innostunut, mutta nivelten kunto toki rajoittaa kokeilua. Nyt kuitenkin tuli tuhotuksi reilu määrä 0,8 lankaa (ja aina saa manailla ja olla hakemassa lisää, postin kautta tilaaminen on aivan liian aikaaviepää). Hopeoitua kuparia tietenkin, hopean hinnoilla en uskaltaisi edes unelmoida tällaisia kokeiluja. Koru on aika miellyttävä kaulalla, painosta huolimatta. Seuraava versio on sen kriittisen "puoli metriä enemmän kieputtelulankaa" siistimpi. Mutta ehdottoman hauska kokeilla, suosittelen!

Tekniikan ihmelapsi...

Kuten olette huomanneet, blogin kanssa ongelmia. Jouluisen taustakuvan myötä kommentit lakkasivat toimimasta (enkä ole varma onko kaikkia ongelmia korjattu vieläkään). Kahvia kuluu kun yritän löytää oikean näppäinyhdistelmän.Välillä tuntuu, että kaikki tekniikka kiukuttelee aina kamerasta ja kahvinkeittimestä alkaen tietokoneen ohjelmistoon. Minulle kerrotaan, että tekniikka tekee sitä mitä sille käskee. Missä viipyy tulkkipalvelu, en puhu tietokoneeni kanssa samaa kieltä.

Olen vapaapäivinäni uppoutunut rästiinjääneiden elokuvien, ja sarjojen maailmaan. Kollegani pyytäessä sairaanhoitajan kelloa, olin valmis yrittämään, ja nappasinkin helmet mukaani sohvalle. Valmis kello on ihan kivannäköinen... muutoksia toki tehtiin vielä viimeisen kuvauksen jälkeen. (Ja juu, kello on noinpäin, ei käyttäjä ei voi sujuvasti katsoa, muttei tarvitse kuulla kommentteja väärinpäin olevasta kellosta...)