Pyhäinmiestenpäivän lähentyessä ja noitien (ja mustan kissan) hiipiessä nurkissa on hyvä palata muistoissa syksyn aurinkoisempiin päiviin ja ruskan loistoon. Olen syksyihmisiä. Rakastan viileneviä ja pimeneviä iltoja, ruskan loistoa sekä kesän rientojen vaihtumista syksyn lepoon. Olen syntynyt syksyllä, joten ei mikään yllätys että olen syksyn lapsi. Olin todella iloisesti yllättynyt kun ystäväni, toinen syksyn lapsi päätti yllättää minut ulkomailta, tilaamalla kauniin syksynvärisen kukkakimpun päiviäni piristämään. Ja siinä on tiettyä taikaa kävellä kaupungilla onnellinen hymy huulillaan ja kukkakimppu kädessä. Näin samaisen ystävän hetken verran muutama viikko myöhemmin, hänen rantautuessaan Suomeen. Istuimme kahville ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Kun näkee ystävän vuosien takaa, niin se on kumma miten riittää muutamakin minuutti. Näkiessä samalla sekunnilla katoaa vuodet ja kilometrit väliltämme ja voi vaan vaihtaa viimeisimmät kuulumiset, ottaa hieman kiinni. Ystävälle löytyi kaapinpohjalta lämpimänsävyinen koru, tulevaa pikkujoulukautta ajatellen....
Juuri eilen pyörittelin samanlaisia käsissäni:-) kauniin korun sait niistä aikaiseksi!
VastaaPoistaSiis samanlaisia helmiä:-)
VastaaPoistaKoru on ihana!!
VastaaPoistaJa tuo on niin totta ja upeaa oikeassa ystävyydessä, että aina tavatessa (siis harvoinkin) voi jatkaa siitä mihin jäätiin :-)