Korujen voima

Varmaan muistanette sen mainoksen: "elämä on erilaista vakioveikkaajan silmin". Elämä on myös erilaista korutaiteilijan silmin. Tässä istuin iltaa sohvalla ja päädyin katsomaan Asema 62:sta. Mitään muuta muistikuvaa minulla ei ole ohjelman juonesta kuin kaulakoru. En itseasiassa muista edes miltä se kaulakoru näytti, muistan vain kuvajaisen ja idean minkä sain korun nähdessäni. Materiaaleja ei tietenkään löytynyt justiinsa... mutta aika kiva lopputulos tuli tästäkin. Ja mikä parasta, tämä koru oli tv:ssä. Eli en saanut omituisen mainetta tuijottamalla naisen rintamuksella makaavaa korua...


Korussa makeanvedenhelmiä, hopeoidut sekä larvikiittia. Lukko on lahjaksi saatu helmiystävältä =). Kuvat ovat taas... Latasin uuden kuvaohjelman, mitä en osaa vielä alkuunkaan käyttää. Ja kuvia yritetty ottaa yövuoron jälkeen yhdessä nukkumatin kanssa. Nukkumatti ei ole kovin tarkka valokuvaaja.

Loppuun haluan kommentoida asiaan mihin olen törmännyt... Joskus miespuoliset henkilöt (kuten esimerkiksi veljeni) tulevat minulta tiedustelemaan, miksi naiset rakastavat koruja. Vähän ehkä varoen haluavat tietää miksi heidän pitäisi elämänsä naisille ostaa koruja... En tokikaan voi puhua kaikkien naisten puolesta, vain omakohtaisesta kokemuksestani. Olen nyt saanut lahjaksi kaksi kaulakorua (kiitos Paula ja Pirita!), antamaan voimaa surussa. Ja vaikka en yleensä käytäkään muiden korutaiteilijoiden koruja, olen nyt tehnyt poikkeuksen. Kun on oikein huono päivä, ja voin ripustaa lähelleni ajatuksella saadun lahjan, tuntuu kun saisin voimia. Voisi jopa kuvitella, että korun mukana tulee enkelilauma kauniine ajatuksineen minua tukemaan. Parhaimmillaan koru on muisto läheisestä ihmisestä joka kulkee mukana...

Sitten valitsemaan koruja yövuoroon.... jos pikkuhiljaa heräisi.