Oli minun vuoroni saada ensimmäinen anonyymi kommentti. Tuli käsityöblogille niin harvinaislaatuiseen sävyyn ja aiheeseen kohdistuen, että menin ihan hämilleni. Tästä hermostuneena pohdin aikani ja ihmettelin, mitä olen tehnyt niin hassusti että minua voidaan tuolla tavoin syyttää ja säikytellä. Onneksi äitiharakka oli tarkka, ja opasti lentämään opettelevaa tytärtään. Edellisen päivityksen lahja-osasto on päivitetty. Lahjat tulivat siis helmisiskoilta (Paula ja Pirita)kanssaharakoilta jotka myös yrittävät levittää elämän kolhuilta suojaavia siipiä nuoremman pikkulinnun ylle.
Ylhäällä kuvassa epätoivoinen yritykseni kasvattaa jotain mitä kissa ei välittömästi söisi... Ruohosipuli. Ei syö. Aika näyttää tuleeko jotain mitä minä saisin syötyä. Viherpeukaloni toimii vain, jos muistan vaihtaa kasvit säännöllisin väliajoin tuoreisiin, terveemmän näköisiin.... en sentään ole vielä sortunut käyttämään muovikukkia.
Ihan en ole laiskotellut. Nyt on erilaisia sinisiä ja harmaan sävyjä ollut käytösein onnistui. Olisi onnistunut jos olisi ollut oikeat helmet, helmissä olisi ollut oikean kokoiset reijät, olisi onnistunut ellei hopeoitu kuparilanka olisi loppunut kesken. Tiedätte varmaan tunteen.... Eli tästä tuli melkein koru. Ehkä sitten isona....
Se on taaskin niin, että toiset näkevät vain tämän kuvan, jossa on niin kaunis ja kauniinsävyinen koru ;-D Ja aivan samanlaisia kukan ja ruohosipulin kasvattajia taidamme olla :-)
VastaaPoista