Ikuisuusprojekteja vol 1

Ei tullut takkia, ei tullut liiviä, tuli tuluskukkaro.... tai niin muistaakseeni sadussa taisi käydä kun hiiri alkoi kissalle takkia ompelemaan. Isäharakka vietti aikanaan tuntikaupalla aikaa lukien vanhan kansan satuja, ja niistä mieleen jäänyt rakkaimpana juuri tarina hiirestä kissan ompelijana.

Itselleni taisi käydä hieman samalla tavalla kun aloin opettelemaan pitsineulosta. Onneksi tällä kertaa kissan suuhun ei päätynyt ompelija tai lopputuotos. Aloin nimittäin neulomaan itselleni pitsisukkia, yhtään mitään ajattelematta. Hieman vartta neulottuani, kävi ilmi ettei pitsineulos ole yhtä venyvää kun joustinneulos. Tässä vaiheessa kiroilin ajattelemattomuuttani ja tuijotin syvästi huokaillen neulettani. Onneksi ystäväni, ihanainen ja aurinkoinen V. oli paikalla, ja ideoi ja opetti minua neulomaan lapasia. Nämä ovatkin ensimmäiset lapaset jotka olen koskaan neulonut (kouluaikaisia, äitiharakan todellisuudessa kutomia ei lasketa). Sukkia näistä ei tulisi, hyvä kun mahtuvat ranteeseen ;).




Ohje löytyi Pinterestin kautta. Seuraavaksi voisi kokeilla niitä sukkiakin ihan oikeilla silmukkamäärillä.... Olen käsialallani, sekä silmukoiden valinnalla aiheuttanut harmaita hiuksia neuloville ystävilleni....