Televisiota katsellessa on hyvä tehdä käsitöitä. Siinä rauhoittuu paikalleen (huonoon asentoon) istumaan ja aika kuluu kuin huomaamatta. Yleensä sarjat ovat sen pituisia, ettei yhden jakson aikana ehdi kuin vähän aloitella ja suunnitella korun tekoa. Eilen katsoin pitkästä aikaa elokuvan, joten aikaa jäi enemmänkin. Elokuva oli Hobitti, joten kaulakorun lisäksi valmistui myös rannekoru (en edelleenkään koe osaavani tehdä enkä suunnitella niitä). Mustavalkoisissa sävyissä mennään edelleenkin, sillä helmet ovat sopivasti käden ulottuvilla.
Olin hieman hämmentynyt elokuvan lopusta... Tokihan jossain alitajunnassani muistin, että Hobitti on useampiosainen, mutten koskaan olisi kuvitellut, että kirjasta saadaan peräti trilogia. Jotenkin muistelisin ettei kirja edes ollut mahdottoman pitkä. Elokuvassa itsessään oli kerrassaan sydäntäsärkevän kauniit värit! (Ja romantikko vääntää pelkästään mustavalkoisia koruja...)
Ja sitten takaisin lomanviettoon..... työkaveri jo kommentoikin, että olen varmasti tehnyt jonkin sopimuksen ilmojen hengettären kanssa....
Tyylikkäitä ja kauniit riipukset kaulakorussa!
VastaaPoistaMahtava tuo kaulakoru riipuksineen.
VastaaPoistaSarjat on tosiaan ihan liian lyhyitä korujen tekoon. Tai illat ylipäätään. Aina pitäisi olla lopettamassa ja menemässä nukkumaan.
Kiitos =) Täysin samaa mieltä. Tosin sitten käy niin että ei katso enää sarjoja, vaan kausia.... ja huomaa illan päätteeksi etteivät jalat enää suoristukkaan kunnolla, hiukset on pesemättä ja puhdas lautanen kaipaa kaveria....
VastaaPoista