Anonyymit helmijalkapohjat...

Tämä on teille kaikille, näpertelijöiden kanssa eläjille, jotka tiedätte miltä tuntuu kun pienenpieni helmenpoikanen porautuu syvälle kantapäähän....  Ette ole ainoita, teitä on kuultu. Rakas helmiharakkaveljeni nimittäin suunnittelee paraikaa järjestävänsä kokouksia missä kaikki saisivat purkaa tuntojaan, niistä aamuyön hetkistä, jolloin kadonnut korvakorukoukku löytyy kantapäästä, niistä lauantaisista siivouspäivistä jolloin lattiaa pestessä lasikuutio porautuu kiinni polvilumpioon ja niistä loputtoman turhista imuroinneista, jolloin imurin putkea pitkin kalistelee helmiemo poikasineen....

Myönnän, näpertelijän kanssa ajanviettäminen vaatii uhrautumista, loputonta myötätuntoa ja lehmänkaltaista kärsivällisyyttä. Lopputuloksesta ei aina voi mennä takuuseen...

Ja takaisin itse asiaan eli koruun. Korussa on muistaakseeni jadea ja larvikiittia, ja koru tulee lahjaksi lahjanantajalle. Näin käy välillä, eli teen korun ihmiselle joka antaa korun lahjaksi, korun vastaanottajaa en ole tavannut. Sitten ei kun jännittämään sopiiko koru ja onko mieleinen....



Ja kaikille teille, jotka suunnittelitte liittyvänne yllämainittuun kerhoon, toivotan kärsivällisyyttä... ja tarkkanäköisyyttä. Suosittelen myös tarkastamaan sohvan ennenkuin istutte alas ;)