Kotoilua

Kesäloma, juhannus ja lämpimien kelien autuutta... ja aina niin rakas kyselytulva alkaen suurinpiirtein sanoilla "Mitä meinaat tehdä... mitä teit..." Ja aina vastaan kysyjälle kärsivällisesti kertoen olleeni kotona, levänneeni, laittaneeni hyvää ruokaa ja nukkuneeni kellon ympäri. Yleensä tästä seuraa kani-ilmiö. Tiedämmehäm kaikki, kun kani masentuu, sen korvat lurpahtavat alaspäin ja se pyrkii kaivautumaan kiinaan (vaikka majailisi omakotitalon yläkerrassa ((mitä ei kannata mainita, se masentu entisestään))). Samalla lailla kysyjän olemus lurpahtaa pettyneenä vastauksen yksinkertaisuuteen.


Olen koti-ihminen. Nautin suunnattomasti tutkiessani lakanalajien lankalukuja ja pehmuusasteita ja jaksan aina yrittää selvittää täydellistä vohvelireseptiä lempikirjani kanssa nautittavaksi (viisastelijoille... painomuste ei maistu kovin hyvälle edes vohveleiden kanssa).  Useimmiten täydellinen vapaapäiväni (oli arki tai pyhä) meneekin kotona nukkuessa ja selvittäessä kuinka monta jaksoa sarjaa x voi katsoa pään pehmenemättä.

Älkää silti hämääntykö, ystävät rakkaat. Aina välillä romantikkokin rohkaistuu asuntonsa ulkopuolelle maailmaa tutkimaan, ja on useimmiten jopa ylpeä rohkeudestaan tutustua ulkomaailmaan. (Ja ketä muuta ärsyttää suunnattomasti alemman kuvan kissankarvat? ) Korvisparit 43 ja 44/101....