Olen aina ajatellut olevani enemmän iltaihmisiä. Yövuorot menevät helposti, ja jopa vapaapäivinä 10-11 välillä menee helposti tunti kahvimukia halien ja kellon torkkunappulaa tökkien. Tietyllä tapaa tämä tekeekin minusta iltavirkun ihmisen (vaikka kyllä väsymyskin sieltä välillä aika äkkiä hiipii puseroon, jolloin parhaimmillani kilvoittelen kissan kanssa 16 tuntisista vuorokausitorkuista). Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut aamuvuoroon heräämisen yllättävän helposti, herään usein 5 jälkeen ennen kelloa ja nouseminen onnistuu jopa ennen kahvia. Maailma on tuhon aikaan vasta heräilemässä, vastapäisiin taloihin syttyy valoja ja kahvipannu toisensa jälkeen yhtyy porisemaan kuorossa. Ehkä olenkin salaa aamuihminen....
Mitään turhaa pelkoa aamuheräämisistä ei ole, sillä yön unimäärä jää niin pieneksi että pienimmän tilanteen salliessa (vapaalla vahinkoheräämisen sattuessa) kömmin takaisin myttynä horrostamaan peiton alle...(Ja syvät pahoittelut kuvista esiintyneistä kissankarvoista, niitä on kaikkialla... ja ne ovat julkisuudenkipeitä)
Ihanat väriyhdistelmät ei tarvitse mitään muuta seurakseen kuin tuon keskushelmen.
VastaaPoistaMitäs kissankarvoista, sehän on vain elämää :)