Tuoksuvaa maanantaita

Ihmisen onnellisuus voi joskus olla pienistä asioista kiinni. Aikani pohdittuani ja pähkäiltyäni olin valmis tekemään päätöksen. Laitan vanhan imurini (tai ei niinkään vanha kuin kömpelö, ilman imutehoa oleva) vaihtoon ja hankin uuden tilalle. Vanha imuri oli kyllä kaunis, ja näppärä, mutta kissankarvat saivat pyörivän suulakkeen jäykistymään kauhusta, jo pelkästään kun yritin näyttää imurille pitkäkarvaista villalankamattoani. Eli vartin imuroituani, sain olla puoli tuntia sohvalla selivttelemässä takkumyttyä.

Uuden imurin saatuani olen suorastaan hyppinyt riemusta. Ei tarvinut kun kerran pyyhkäistä mattoa, niin säiliö (läpinäkyvä, pitää siivouksen tulos näkyä) pölähti täyteen kissankarvoja. Väinöstä lähtee yllättävän paljon....

Pikainen pyörähdys kämpässä täyttikin säiliön aika tehokkaasti. Villakoirien alkulähde majaili pelokkaana sängyn alla ja tutkaili äänekästä uutta olentoa. Jälkeenpäin Väinö tassuttelikin ympäri kämppää nuuhkien ja varmistaen jokaisen askeleen. Liekö sitten ollut epävarmuutta pikkuisella, kun tuttu villakoira-armeija ei ole jokaista tassutusta suojaamassa.

Uusi viikko alkaa muutenkin hyvissä tuoksuissa. Siinä vaan on jotain kun laittaa 4dl erilaisia sokereita, pari desiä rasvaa ja hieman vielä suklaakarkkeja samaan taikinaan. Kylässä pyörähtänyt isäharakkakin totesi, että pitää makeasta, vaan nyt ei puoleen vuoteen tarvitse enää mitään. Makeaa, tuoksuvaa viikonalkua kaikille =)