Myttyilyä kotona....

Kotikylässä pyörähtäessä, ei koskaan oikein tiedä mitä äitiharakka on tyttärensä varalle keksinyt... tällä kertaa yllätys olikin kerrassaan suloinen. Äitiharakka vei minut suoraan bussista pyörähtämään liikkeessä joka kieltämättä näytti, tuoksui sekä jopa tuntui toiveikkaalle romantiikalle. Liike oli Wanilla Rose, uskomattoman aistikkaasti ja ihanasti sisustettu liike, jonka sisään rakennettu kuin pieniä huoneita, täynnä toinen toistaan ihanampia aarteita. Ja onnettomalle ostoholistille mukaan tietenkin tarttui yhtä ja toista pientä...

Eikä sille mitään voi. En voi vastustaa kotonani ihanalta tuoksuvia, kauniita ja kosketeltavia asioita. Useimmiten nämä asiat ovat sekasortoisissa kasoissa pitkin kissankarvaista kämppää, muttei se tarkoita ettei hyvästä ja toimivasta sisustuksesta voisi nauttia. Siksipä löytöihini kuului taivaallisen kaunis ja pehmoinen käsipyyhe... (en tiedä uskallanko käyttää sitä), ruusuntuoksuinen marseillesaippua hoivaamaan kohtapuoleen työn ja käsidesin rasittamia käsiäni sekä vanilijatuoksua vaatekaappiin....
Kaupalla on nettisivutkin, jos joku kovin intoutui mainospuheestani... tosin suosittelen käymään ihan liikkeessä, sillä sitä tunnelmaa ei voita.
Jollei muuten niin hieman hypistelemässä menneiden aikojen romantiikkaa....

Äitiharakan hoivissa sain taas muistutuksen siitä kuinka onnettoman huono olen heräämään, tämä myös silloinkin kun harakkaäidin koira sai vatsanväänteitä antibiootista, yön oksennettuaan joutui lähtemään ulos sateeseen lenkille. Tästä seurasi että läpimärkä koira halusi turvallisen ja lämpimän paikan , missä tuntisi olonsa turvalliseksi. Niinpä koira suunnisti kauhealla vauhdilla siskonpetiin ja peiton alle kuivattelemaan ja lämpimään. Surullisten silmisten mulkoillessa täristen peiton alla onkin turha selitellä että eläinlääketiede on aika kaukana omasta erikoisalastani....

Ystävän suosituksesta sain tilattua Oriflamelta aivan loistavan pienen pussukan. Pussukka on oikeastaan aika iso, ja vetää sisäänsä kolme pientä pussukkaa nappi ja tarrakiinnityksellä. Meikkipussiksi tarkoitettu on oikeastaan aiivan loistava vetämään sisäänsä myös koruilutarvikkeita hyvässä järjestyksessä. Tätä hyödyntäen sainkin sitten koruiltua myös äidillä televisiota katsoessa. Ainoana haittapuolena tuo spanielinpoika joka pyrki kokeilemaan monta valmistunutta korvakorua saa korviinsa mahtumaan.
Loppuun kuva, ei korviksista vaan valmistuneesta kaulakorusta. Koru on luonnossa paljon kauniimpi, sain kuitenkin kuvaan vangittua aavistuksen korun kauneudesta...