perjantai 9. syyskuuta 2011
Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä
Jälleen Oscar Wilden viisauksia otsikossa. Halusin löytää jotain ajankäyttöön, hyödylliseen ajankäyttöön viitaten, sillä syksyn tullen sitä usein palaa samojen kysymysten ääreen. Työpäivien ilmaantuessa arkirutiiniin, täytyy löytää keinoja seurata ajankäyttöään, ja löytää aikaa myös itselleen, harrastuksille... Kaunis kello voi toimia apuna ajankulun hahmottamisessa. Jotta en syyllistyisi otsikon kumoamiseen, laitan kuvan ruutuun, ja lähden koneelta elämään. Toisin sanoen istun postiluukun vieressä säntillisesti Helmiliinan pakettia odottaen....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nuo kellokorut ovat tosi kauniita :) Ja olen tosi ylpeä voidessani sanoa, että omaan yhden joka on tuonnempana täällä kuvattunakin *pörhistää olemustaan*. Meinasin jo ottaa sen kellon ominaisuudessa uuteen työpaikkaani, mutten raaskinutkaan kun pelkään tarttuvan johonkin ja menevän rikki. Työpöydälleni voisin sen viedä, mutta sekin on sen verran levoton alue, että taidan säilyttää kotona ja käyttää korun ominaisuudessa hyvin valituissa paikoissa :)
VastaaPoistaJa tekijälle vielä kysymys: saitko tekstarini, jossa vienosti pyysin avainnauhaa? Ja oli siinä montaa lajia muutakin kysymystä ja toteamusta ;-)
anonyymi, kellokorua kannattaa kohdella vähän varoen, toi kellotaulu on semmoinen että se voi ottaa osumaa kovin railakkaassa menossa. Toivon että sulle valitut pikkuiset charmit tuovat onnea ;)
VastaaPoistaTekstiviesti tuli, ja vastattu onkin jo :D kiitos muistutuksesta