Apua, kissani tarvitsee psykiatria!

On se hyvä kun on ystäviä, joille voi soittaa helteillä ja kysyä konsultaatioapua, kun kissa vain huutaa ja pissaa joka nurkkaan. Valitettuani aikani kuului oikeastaan vain sydämellistä naurua sekä "jos pirulle antaa pikkusormen....". Tiedän, oli virhe käyttää kissaa ulkona, jos ei ole aikaa yötä päivää asua siellä pihalla. Eikä pokkaa kestää nauravien ohikulkijoiden katseita kun talutushihnan toinen pää vaikuttaisi olevan puun ylimillä oksilla... Sain kyllä Helmetin Papuselta ihan oikeitakin neuvoja, ja niiden toimivuutta kämpän raikastamiseksi testaan paraikaa....
Ja muutana käytännönvihjeenä vielä...neutraalit hajut, ei klooria kämpänpesuun ja etikka, se vaan toimii. Suden virtsakin kuulemma toimisi erinomaisen hyvin.... ei vaan löytynyt tähän hätään. (Eikä varmaan seuraavaankaan).

Tällä koruilutahdilla on kohta loppuvuoden päivitykset blogiin turvattu. Pitäisi vaan saada kuvattua ja kuvat käsiteltyä. Niin ja kirjoitettuakin tänne. Nämä ovat samoja korviksia epämääräisestä metallista, joita tein kun en jaksanut väännellä hopeaa. Ensimmäisessä värjättyä ja fasetoitua...akaattia? ja turkkilaisia tuliaishelmiä. Kesäinen lumiukko eli Summery snowman. Eli pari 16/101



Niin ja miten kävi sängyn päädyn kanssa. Huh. Ideana elänyt toki jo pidempään. Styrokslevyä ja siihen kangas vuodenajan mukaan, makkaria piristämään. Helpommin ajateltu kun tehty. Ensinnäkin myyjiä ei meinannut löytyä, ja raijasin ensimmäistä löytynyttä levynpalaa pitkin kuumaa pihamaata. Ja saatiin tovi jos toinen tehdä töitä että saatiin matkaamaan pieneen Puntoon. Täytyy kyllä sanoa, että siinä vasta perheauto ;) Kotona sitten jeesusteippiä, ja eikun kiinnittämään. Ei sitten onnistunutkaan näppärästi, kakspuoleisella teipillä romahti. Eikun konsulaatioapua veljeltä, joka piti aivan hulluna... muutama ruuvi ja taulunkiinike, josta seuras että näytti liian pieneltä sängynpäädyks, liian matalalla olevalta sisustustauluks ja kangaskin likaantunut moneen otteeseen.... Tässä vaiheessa kummankin luovan hull.... sisustussuunnittelijan hermot alkoivat olla kireillä ja toisen oli aika lähteä kotiin. Eli harakkaneiti jäi yksin tekemään vielä viimeisiä säätelyitä. Lasi kokista virtaa antamaan, pariin otteeseen parisängyä yksin riuhtomaan, toinen kangas hämäykseksi päälle ja valmista tuli :D.

Lopputulokseen olen melkeinpä tyytyväinen.Ehkä vähän vino, mutta temperamenttiselle taiteilijalle sopiva... Ylhäällä näkyy sisustustarrani. "Life is'nt about surviving the storm, but how to dance in the rain". Ja täytyy sanoa että olkapää, sekä niska-hartiaseuru kyllä otti osumaa tästä yksin riuhtomisesta aika kohtalaisesti, muutamana yönä tuli herättyä särkylääkepurkille, sekä kylmägeeliä sivelemään. Minulle on usea fysioterapeutti sanonut yliliikkuvien nivelten kanssa, jos et muista varoa, niin itse maksat sen. Niinhän siinä käy....

Tarinaa riittäisi vielä vaikka kuinka, mutta ettei tule aivan
maratonpostausta, niin esittelen vielä korvispari 17/101. Sitten pääsenkin suunnittelemaan huomista kaasojen tapaamista, testaamaan uusia avainnauhamalleja sekä hilloamaan keskiaikaisilta markkinoilta löytyneitä lasihelmiä.... (jotka suorastaan huutaa NERIK!) Jättäkää huomiotta noi onyksheijasteet :D (hyvälaatuisten kivien huonoja puolia!)